Ensimmäinen pentueemme

04.01.2016 11:11

Ensimmäinen pentueemme syntyi sunnuntaina 27.12., juuri joulun jälkeen kuten olimme odottanutkin. Raskauspäiviä tuli 66, mikä on normaali määrä varsinkin egyptinmau-kissoille. Egyptinmauilla voi olla suhteellisen pitkäkin kantoaika verrattuna muihin rotuihin, sillä raskauspäiviä voi kertyä joskus jopa 70, kun taas muut rodut saattavat tyypillisesti synnyttää päivänä 63. Synnytystä odoteltiin jo hieman jännittyneinä, mutta Inukshuk antoi meille onneksi selvät merkit ennen h-hetkeä: hän käpertyi syliimme sohvalle ja alkoi supistelemaan - nyt alkaa siis! Ensimmäinen pentu syntyi yhden jälkeen päivällä, ja aluksi tulkitsin pennun mustasavupojaksi, joka on kylläkin nyt muuttunut hopeatäplikkääksi tytöksi. Inukshuk hoiti ensimmäisen pennun erittäin reippaasti pienellä avustuksellani ja pitikin yhden pennun jälkeen parin tunnin tauon koko synnytystouhusta. Mahassa tuntui kuitenkin vielä paljon liikettä, mutta emon on parempi lepää ennen seuraavia ponnistuksia kuin niiden aikana. Tällöin pentu voi joutua olemaan liian kauan synnytyskanavassa ja voi jopa menehtyä.

Tämän tauon jälkeen pentuja alkoikin tulemaan reippaaseen tahtiin ja aina ei ehtinyt edellistä pentua edes kuivata ja punnita, kun seuraava oli jo tullut. Huomasimme punnituksessa viidennen pennuista olevan huomattavasti pienempi kuin muut (57g, kun muut olivat 78-97g), mutta pentu vaikutti kuitenkin reippaalta, joten emme huolestuneen vielä kovinkaan paljon. Pentuja tuli kuitenkin vielä kuudes, ja olin tuntevinani ettei tämän jälkeen enää tuntunut liikkeitä vatsassa, mutta Inukshuk yllätti vielä seitsemännellä pennulla. Monesti maksimipentumäärä kissalle on kuusi pentua ja seitsemän pentua on todella harvinainen tapaus, vielä niin, että kaikki pennut syntyvät elävinä. Pieni huoli nousi kuitenkin näin isossa pentueessa pienimmästä pennusta, sillä nisistä voi tulla aikamoista kilpailua tällaisessa porukassa.

Seuraavana aamuna punnituksessa huomasimme, ettei pienimmän paino ollut noussut yhtään edellisestä päivästä, joten oli aika ottaa järeämmät keinot käyttöön ja antaa tälle pienellä äidinmaidonkorviketta äidinmaidon lisäksi. Viikon ajan ruokin meidän Pikkupinniä päivin öin, mutta valitettavasti pienimmäisen paino ei koskaan lähtenyt samanlaiseen nousuun kuin muiden pentujen, ja menehtyi lauantaina 2. tammikuuta. Kaikki tapahtui todella nopeasti, mutta onneksi saimme pientää Pikkupinniä käsissämme, kun hän vaipui ikuiseen uneen. Hautasimme pienokaisen pienen lelun kanssa, jossa luki "World's best MEOW", mikä hän todellakin oli. Toivottavasti hän kuitenkin sai hyvän pienen elämän, sillä hän oli lellikki ja suosikkimme alusta alkaen ja sai kaiken huomiomme. Pikkupinni on nyt jossain paremmassa paikassa kirmaamassa muiden pikkuisten kissavauvojen kanssa ja antaa voimia siskoilleen ja veljilleen kasvaa. Joka päivä tämä pikkuinen on kuitenkin muistoissamme <3

Muut pennut voivat onneksi hyvin ja täyttivät sunnuntaina yhden viikon. Yhden viikon jälkeen pentujen tulisi suunnilleen tuplata painonsa, ja kaikki ovatkin ainakin lähes tuplanneet nämä painonsa. Pentujen mummo Weera on alkanut myös yhä enemmän kiinnostumaan pennuista, ja tuleekin usein auttamaan Inukshukkia pesemään pentuja. Joskus pennut tosin eksyvät tämän mummelin nisille ja närkästyvät, kun ei mitään maitoa näy eikä kuulu.

Kukaan pennuista ei ole vielä edes aloittanut avaamaan silmiään, mutta ihan lähipäivinä pitäisi pieniä tuikkivia silmiä kurkistaa pentulaatikosta! Parempia yksittäiskuviakin saa pennuista, kun ovat hieman persoonallisemman näköisiä avoimilla silmillä, nyt olen tyytynyt vain ryhmäkuviin laatikossa. Vielä saavat pennut kasvaa viikon, ennen kuin meille saa tulla kyläilemään ja katselemaan pikkuisia <3